Freinetkoulussa tehdään viikon töitä
Rauman freinetkoulussa oppilaat tekevät niin sanottuja viikon töitä. Viikon työt ovat kokonaisuus eri oppiaineiden tehtäviä, jotka annetaan maanantaina ja joiden tulee olla valmiina viimeistään perjantaina. Mitä tämä tarkoittaa koulun arjessa? Oppilaat, ekaluokkalaisen vanhempi ja rehtori kertovat.
“On kiva, että saadaan itse suunnitella, missä järjestyksessä viikon töitä tehdään.”
Mila, Matilda, Alexandra ja Linnea
6. luokka
Viikon työt tarkoittavat maanantaina annettavia tehtäviä jotka pitää olla tehtynä viimeistään perjantaina. Jollei niitä ehdi tekemään loppuun koulupäivän aikana, perjantaisin oman luokan oppilaat saavat vuoroviikoin tarkistaa, onko kaikki tehneet tehtävät.
Jos viikon työt ei ole perjantaina valmiina, pitää jäädä koulun jälkeen läksyparkkiin tai sovitaan open kanssa, että ne pitää olla tehtynä maanantaiksi.
Koulussa saamme yleensä aikaa viikon töille, jolloin saa tehdä tehtäviä tai muuta rauhallista puuhaa. Jos tehtäviä ei vaikka jaksa tehdä koulussa, niitä tehdään kotona koulun jälkeen. On kiva, että saadaan itse suunnitella, missä järjestyksessä viikon töitä tehdään.
Yleensä alkuviikolla meille opetetaan uusia asioita, jonka jälkeen tehtäviä voi luvan kanssa tehdä myös muuallakin kuin luokassa. Meidän mielestä on tosi kivaa, että saadaan valita, missä tehtäviä tehdään. Ope kiertelee ja auttaa.
Me otamme joka päivä kirjoja kotiin ja teemme tehtäviä. Viikon töitä ei anneta ikinä viikonlopulle ja se tuntuu ihanan vapaalta.
Tiia
1.-luokkalaisen vanhempi
Viikontyö-systeemi on tuntunut meidän arjessa yllättävänkin hyvältä ja kevyeltä ratkaisulta. Perheessämme tämä korostuu erityisesti siksi, että toinen lapsista käy eri koulua, jossa läksyt annetaan päivittäin. Joka päivä tulee uudet tehtävät, ja aikuisen vastuulla on pysyä tarkkana siitä, että juuri oikeat läksyt on tehty seuraavaa päivää varten, jolloin ne tarkistetaan.
Freinetkoulussa taas läksyt annetaan koko viikoksi jo viikon alussa, ja lapsi saa edetä sovituissa sivumäärissä omaan tahtiinsa. Kaikkea ei tarvitse tehdä tiettynä päivänä tiettyyn kellonaikaan, vaan työskentelyyn jää joustoa. Samalla perheen aikuiselta poistuu paine tarkistaa joka ilta, että juuri se yksi oikea tehtävä on tehty oikeaan vihkoon.
Ajattelen, että lapset oppivat eri tavoin ja että erilaiset oppimisen mallit sopivat eri lapsille. Luottamukseen ja joustavuuteen perustuva viikon työt -malli on tuntunut perheessämme kevyeltä ja toimivalta, sekä lapsen että aikuisten näkökulmasta. Lapsi kokee saavansa enemmän vastuuta ja vapautta, ja aikuinen rauhallisempaa arkea. Meidän perheessä viikon työt -systeemi on ollut askel kohti tasapainoisempaa ja miellyttävämpää koulun ja vapaa-ajan yhteensovittamista.
Kati Nordman
Rehtori-toiminnanjohtaja
Koulumme oppilaat saavat maanantaisin viikon työt. Se tarkoittaa sitä, että viikon tehtävät annetaan kerralla ja niiden pitää olla perjantaihin mennessä tehty. Opetustuokiot ovat pääsääntöisesti aamuisin ja ne rytmittävät omalta osaltaan viikon töiden tekemistä. Opetustuokiot ovat lyhyitä. Näin ollen oppilaat pääsevät etenemään omaan tahtiin eteenpäin ja toisaalta opettajalla on aikaa auttaa niitä, jotka sitä tarvitsevat.
Tunnit, joilla tehdään viikon töitä on merkitty oppilaiden lukujärjestyksiin rastilla. Aineet, joita opettaa muu kuin oma opettaja on merkitty lukujärjestykseen oppiaineen nimellä. Nämä aineet ovat yleensä taito- ja taideaineita tai kieliä.
Viikon töitä tehdään sekä koulussa että kotona. Läksy-nimitystä ei juuri käytetä, paitsi kielissä. Osa oppilaista ei tee koskaan viikon töitä kotona, koska he saavat tehtyä ne jo koulussa. Osa voi tarvita enemmän tukea. Koulussa tarjotaan tukiopetusta ja lisäksi perjantaisin on oppitunnin pituinen läksyparkki niille, jotka eivät ole saaneet tehtäviään valmiiksi.
Viikon työ -systeemi lisää yleensä lasten motivaatiota. He pääsevät vaikuttamaan koulunkäyntiinsä. Opettaja auttaa tarvittaessa. Oma-aloitteellisen ja itseohjautuvan työtavan oppiminen kantaa myös jatkossa. Edelliset oppilaamme ovat usein kertoneet, että esimerkiksi korkeakouluopintojen suunnittelu oli helppoa, kun oli tottunut jo lapsesta asti miettimään asioiden tärkeysjärjestystä.
